Työelämän murroksessa korostuu tunnetaidottomuus

Työelämä on muuttunut, enää ei työmarkkinoilla pysty myymään omaa osaamistaan, jos se perustuu ainoastaan omaan älykkyyteen ja hankittuun tietoon. Kolmanneksi perustekijäksi työmarkkinoilla on noussut kyky tulla toimeen itsensä ja muiden kanssa.

Tunnetaitojen osaaminen on kehittynyt yhdessä työtehtävien muutoksen kanssa. Aiemmin ei työssä puhuttu kuin kovista arvoista: työmäärästä ja tuottavuudesta. Nykyisinkin tuottavuus on yksi yrityksen kulmakivistä, mutta tekninen ja työprosessien tuottavuus on jo nyt hiottu monin paikoin huippuunsa ja niiltä osa-alueilta ei ole saatavissa parannusta tuottavuuteen. Nyt on siirryttävä pehmeiden arvojen pariin ja niiden mukanaan tuoman tuottavuuteen.

Monien henkilöiden kohdalla voidaan kuitenkin puhua heidän pehmeiden arvojen kohdalla tunnetaidottomuudesta. Olemme vuosikymmeniä oppineet vaikenemaan asioista ja samalla menettäneet kykymme tunnetaitoihin, jotka on kaivettava uudelleen esille.

Mitä sitten ovat tunnetaidot - tunnistammeko niitä jokapäiväisessä toiminnassamme? Me jokainen muistamme, miten vanhempiemme meihin osoittama positiivinen tunne sai meidät liihoittelemaan ja pyrkimään tekemään asiat peremmin. Halusimme lisää positiivista tunnetta ja olimme valmiit panostamaan siihen. Sama pätee työelämässä - kiitosta saadessamme teemme asiat paremmin, nopeammin, laadukkaammin ja niin edelleen, jotta saisimme lisää kiitosta. Miksi emme siis ota käyttöön uusia keinoja tuottavuuden parantamiseen?

Usein keskusteluissa nousee esille tunnetietoisuuden olevan pyrkimystä miellyttämään toista. Näin asia ei kuitenkaan ole - vaan oikealla hetkellä suoraan sanottu asia on oikean tunnetilan hyödyntämistä ja myös halutun asiantilan muuttamista oikeaksi, vaikka toinen sitä pyrkisi välttelemään. Tunnetilan hyödyntäminen ei myöskään ole tunteen valtaan antautumista, vaan ajatuksena on tunteiden hallinta niin , että tarvittava asia ilmaistaan asianmukaisesti ja tehokkaasti. Tällöin kuulija ymmärtää asioiden perusteet paremmin. ....

Tunneäly, kuten tunnetilan hallintaa voidaan ilmaista, on täysin henkilöstä riippuvainen. Usein henkilö voi olla empaattinen, mutta täysin kykenemätön hallitsemaan omaa ahdistustaan. Toinen taas voi olla perillä pienimmästäkin omien tunnetilojen ailahduksista, mutta sosiaalisesti täysin avuton.

Toimistoista rakennetaan avokonttoreita entisten toimistohuoneiden sijaan - samalla kellekään ei tule omaa työpistettä ja etätyötä suositaan. Näillä toiminnoilla pyritään lisäämään innovatiivisuutta ja samalla poikkitoiminnallista työntekoa. Seurauksena saattaa olla ihmisten kokema työmäärän lisäys ja loppuun palaminen sekä jääminen ilman yksityisyyttä. Tutkimusten mukaan työntekijöillä on tunne, ettei kukaan kuuntele heitä. Me tarvitsemme yhteyttä toisiimme, empatiaa ja lupaa puhua suoraan asioista. Nykyaikaisessa, virtaviivaisessa liike-elämässä jokaisen työpaikan tuottavuutta mitataan ja niinpä inhimilliset tekijät nousevat yhä tärkeimmiksi.

Uudenlaiselle tuottavuudelle on tarvetta rakenteiden muutosten ja teknisen kehityksen hiipuessa. Työskentelyn virtaviivaistaminen ja kehittävät innovaatiot monasti tuovat mukanaan uusia haasteita. Näitä ovat henkilöiden kokemat tunnepohjaiset tarpeet ja niiden laiminlyönti, jotka johtavat tuottavuuden laskuun. Miten sitten voimme auttaa henkilöitä pitämään tuottavuutensa korkealla ja samalla työmotivaation sekä sitoutumisensa yritykseen hyvällä tasolla.

Yksi ratkaisu on tarjota henkilöstölle jatkuvaa työnohjausta, jossa pitkällä ajalla turvataan henkilön kyvykkyys ja samalla yrityksen henkilöpanostuksen saaminen takaisin korkeampana lisäarvona yritykselle.

Meidän on huollettava henkilöstöä samalla tavalla kuin huollamme muutakin tuotantokoneistoamme. Emme saa jättää henkilöitä vastaamaan itse omasta työhyvinvoinnista, koska tuolloin se jää usein tekemättä. Yrityksissä on jokaisesta työntekijästä tulossa oma pieni yritys yhtiön sisälle - tällöin työntekijän on pystyttävä paremmin yhteistyöhön niin itsensä kuin muiden kanssa ja varsinkin johtamaan itseään.

Ellei organisaatiossa näin tapahdu, työntekijän on osattava jatkaa matkaansa ja oltava omavarainen oman osaamisensa kanssa.

Selvästi työn arvostuksessa ovat nousussa sitkeys, aloitteellisuus, optimismi ja joustavuus. Samalla pitää oppia ottamaan vastaan palautetta sekä sisäistämään uusia asioita nopeasti, eli oppia työtä tekemällä.

Loppuun voisi kirjoittaa listan tämän hetken työnosaajan kyvyistä:

• Kuunteleminen ja suullinen viestintä
• Sopeutuvaisuus ja kyky suhtautua luovasti takaiskuihin sekä vaikeuksiin
• Itsekuri, itsevarmuus, motivaatio, ammattiylpeys ja halu edetä työssään
• Ryhmätyö- ja sosiaaliset taidot, yhteistyökyky ja neuvottelutaidot
• Tehokas toiminta organisaation jäsenenä ja halu tehdä töitä yhteisen edun puolesta
• Johtamistaidot niin itsensä kuin muiden johtamiseen

Laajemmin ajatellen tulevat toimijat ovat empaattisia, kykenevät vaihtamaan näkökulmaa ja pystyvät luomaan suhteita sekä ovat yhteistyökykyisiä.

Mistä kaikkia voimme auttaa parempaan työelämään pysähtymällä miettimään asioita työnohjaukseen perehtyneen henkilön kanssa ja samalla viihtymään paremmin tuottavassa työssämme.